Hiljaiselon jälkeen on mukava päästä kirjoittamaan siitä, kun on saanut asioita järjestykseen. Puolitoista kuukautta odotettu kirjahylly saapui viimein alkuviikosta. Tai kirjahyllyt tarkemmin sanoen, ja eiväthän ne taivaasta valmiina tippuneet vaan itse hain liikeestä ja kokosin. Kokoaminen oli tietenkin aluksi vähän takkuista, mutta yksi kirosanalitania per hyllykkö on minusta aivan kohtuullista.
Päädyin Atlas-senkkeihin, mitä
suunnittelinkin alkuvuodesta.
 |
| ENNEN |
 |
| JÄLKEEN |
Kuten lopputuloksesta näkyy ihan hirveästi tyhjää tilaa ei jäänyt. Eikä ihme sillä tyhjensin seitsemän pahvilaatikollista tavaraa ja siihen lautapelit päälle. Kirjat ovat tavaroina vähän kaksipiippuinen juttu. Onko niitä mitään järkeä säilyttää (ja ostaa), jos niitä ei lue uudestaan. Ne vievät paljon tilaa ja ovat muutossa melkoinen taakka.
Mutta en osaisi ilmankaan olla, enkä kovin monesta omasta kirjastani ole eläessäni luopunut. Kirjoista tulee kotoinen olo ja kyllä runsasta kirjahyllyä on mukava katsoa. Sisällöllisesti en pysty lukemistollani brassailemaan, korkeakulttuuri on aika kaukana tuosta dekkarivalikoimasta.
Somisteita en erikseen hankkinut hyllyjen päälle, eiköhän niitä siihen ehdi kertyä. Musta Swan-valaisinkin saa uuden mahdollisuuden tässä kokonaisuudessa. Olin jo hankkiutumassa siitä eroon, kun se ei tuntunut mihinkään sopivan.
Ja mikä tärkeintä, kirjat ja muut tavarat ovat nyt lasiovien takana pölyltä suojassa! Vetimettömät uraovet oli hyvä valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti