Kodin avoin sydän

Viikonlopuksi blogin historian toinen päivitys, keittiöstä kuten lupasin.

Olohuone on yhtä avointa tilaa keittiön kanssa, jonka kalustus on L:n mallinen ja ruokapöytä piilottelee keskellä taloa sijaitsevan takan takana. Varaava tiilitakka oli varmaan ensimmäisiä hankintojamme levyvalmiina ostettuun kotiimme.

Keittiökalusteet on Puustellilta, koska talon myyjällä oli niistä jo kohtuu edullinen tarjous olemassa, niin emme jaksaneet lähteä enää kilpailuttamaan kaikkia kiintokalusteita. Miehen valitsemaksi keittiöksi aika hyvä. En vaihtanut kuin ovet korkeakiiltoisista mattapintaisiin ja tumman harmaan tason valkoiseen laminaattitasoon. Neljä metriä pitkällä tasolla mahtuu hyvin puuhailemaan, vaikka yleensä kokkailu rajoittuu kuitenkin lieden ja tiskialtaan väliin. 

Ruokapöydän tuolit sain lahjoituksena viime keväänä. Aallon mustat 611 tuolit oli ohittamaton paikka, joten pöytä oli valittava niiden mukaan. Pöytä on todellista halpista ja lastulevy pilkistää jo yhdestä kolosta. Ilman olemassa olevia tuoleja olisin hankkinut Vepsäläisestä Beta-ruokapöydän ja penkit. Sarjan kalusteet on kuituvahvistettua betonia ja käyvät niin ulko- kuin sisäkäyttöön. Aivan mahtavat! Ideani tyrmättiin mm. sillä, että keittiöntuoleissa pitää olla selkänojat. Miksi? Penkkihän on hyvä, kun voi nostaa vaikka jalat suoriksi tai istua muuten eri asennoissa. Ja porukkaa mahtuu enemmän, kun istutaan tiiviisti.

Beigejen tuolien alkuperä ei puolestaan ole selvinnyt. Olen kysellyt niistä useista eri huonekaluliikkeistä, mutta kukaan ei tunnistanut mallia. Jos joku tietää tuolien valmistajan tai myyjän niin olisin kiitollinen tiedosta.

Kuva: Vepäsläinen. Beta-ruokapöytä, penkki ja jakkarat

Keittiön valaisimista kupari-musta on mummolan löytö. Tykkään siitä kovasti! Lisäksi se passaa muodoiltaan sisustusklisheen, Lokki-valaisimen pariksi.

Takoista halusin ehdottomasti kulmaluukullisen mallin mahdollisimman isoilla luukuilla. Kilpailukykyisimmän tarjouksen teki Tulisijamestarit, jonka valitsimmekin toimittajaksi. Muuraus ja piipun asennus oli viime keväällä sutjakkaa hommaa. Kaikki oli valmista alle kahdessa päivässä, itse ei tarvinnut kantaa tiiltäkään eikä työjäljessä ole moitittavaa. Voin suositella.

Myöhemmin ajateltuna läpitakka olisi ollut paras vaihtoehto. Silloin tulta olisi voinut ihailla myös ruokapöydästä. En muista paljonko enemmän läpitakka olisi maksanut, mutta kyse olisi muistaakseni ollut ennemmin tonneista kuin satasista, joten se ei ollut ostovaiheessa edes harkinnassa.

Loppuun vähän jouluvalofiilistelyä. Valoille ei ole tuntunut löytyvän sisältä mitään hyviä paikkoja, mutta harmaa lauta tuli ja pelasti tilanteen.