Betonikello ja eläinakvarellit

Pian on aika siirtyä uuteen vuoteen ja näin myös laittaa julki vuoden viimeinen blogipostaus. Joulun myötä meillekin tuli viimein aika taloon, kun kälyltä saamastani paketista paljastui House Doctorin betoninen seinäkello. Eipä lahja paremmin olisi voinut osua nappiin.

Mies puolestaan oli korvat tarkkana jouluostoksilla ja mun paketteihin löysivät Teemu Järven eläinakvarellijulisteet. Pari päivää tietenkin meni ripustuksia suunnitellessa, mutta nyt kaikki uutuudet ovat onnellisesti keittiön seinällä.

Uudessa kodissa ehdottomasti ärsyttävintä ja runsaasti kiroilua aiheuttavaa on asioiden kiinnittäminen seinille. Painavien juttujen, kuten tv:n kiinnitykset pitäisi osua piiroihin ja kevyemmille pitäisi riittää kyprokkiproput. Helppoa vai mitä? No ei ole.

Kyllä, meillä on piiranhaistelija (en tiedä mikä sen oikea nimi on). Mutta kun sama vempele hälyttää vesiputket ja sähköjohdot, niin mistä hel****tä voi olla satavarma, että seinässä on puuparru vastassa. "Pystypiirat on 60 cm välein", timpurit sanovat. Joo joo, mutta kummasta nurkasta laskien? Ulkoseinissä piirat on vaakassa ja väliseinissä pystyssä, vai oliko se toisin päin...

Paras ohje talonrakentajille (siis tuleville omistajille) on: kuvatkaa kaikki seinärakenteet ennen levytystä.

Seinien rei'ittämisavautumisesta takaisin lahjoihin. Paketeista löytyivät vielä mm. Kastehelmi-purkki, paperitähti ja pöytävalaisin. Design Letters -keittiöpyyhe oli lahjanvaihdossa minulta veljen vaimolle, mutta pakkauksessa olikin kaksi pyyhettä, mitä en ostaessa huomannut. Ihana käly antoi toisen pyyhkeen minulle, kun hänellä oli jo samanlainen mustan värisenä.

Tämä oli oikeasti taktikoimaton lahjavalinta :) Toisin kuin pari kertaa on ehkä tullut ostettua äidille joku kirja, jonka olen itsekin halunnut lukea. Kiitokset kaikista lahjoista! 

Lopuksi vielä kaikille mukavaa uuden vuoden juhlintaa. Saa nähdä viekö tämän päivän vesisateet meiltä huomisen mäenlaskukelit.   

Ihanaa joulua

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille. Etenkin Kaisa-siskolle, jonka joulukortti jäi kuvauspantiksi aattoon asti. Joulussa odotetuinta on nähdä kolmen sukulaispiiperon jouluihastelua.
Lapsuuden joulut <3

Joulukuusi tuli melkein taloon

Blogin päivitys meinaa jäädä joulukiireiden jalkoihin, vaikka aikaahan on käytännössä kaiket päivät. Tein jo kuvat valmiiksi tämän viikon postausta varten, joka olisi käsitellyt meidän puuverstaan tuotoksia, H&T Designia, mutta eipä löytynyt aikaa ja inspiraatiota tekstiin asti. Palaan aiheeseen pyhien jälkeen.

Joulukuusi sen sijaan paukahti paikalle eilen, kenenkäs muunkaan kuin iskän tuomana. Omakätisesti ei olla varmaan koskaan oikeaa kuusta hankittu. Oikean kuusen lisäksi/tilalla minulla on ollut vuosia valkoinen muovikuusi, mutta se ei tänä vuonna oikein iskenyt.

Päätettiin jättää kuusi tällä kertaa terassille, koska se näkyy hyvin sisälle isoista ikkunoista. Plussat: ei neulasia, yksinkertainen koristelu eikä kissoja kuusessa. Miinuksena vain tuoksun puute, joka ei nyt haittaa, kun vimmattu flunssa iski Oulun reissun tuliaisena.

Kissakevennyksenä naapurin sukulaisten Leksa. Leksa-leijona on nuori kolli, johon Vilma ystävystyi kesällä ihmeen kivuttomasti. Nykyään kissat on hyviä frendejä. Leikkisä Leksa pitää Vilman nuorena hyökkäilemällä sen kimppuun. Yleensä leikit pysyy leikkeinä :)

Muuten joulukoristus on tänä vuonna aika simppeliä. Vihertävää eukalyptuksen oksien, hyasinttien ja minikuusen muodossa sekä runsaasti kynttilöitä vaihtelevissa paikoissa ja kokoonpanoissa.

Oulusta löysin viikonloppuna alesta Tine K Homen adventtikynttilän, jota en kuitenkaan malttanut säästää ensi vuoden adventeille. Portaisiin etsin umpinaisia mustia lyhtyjä, joissa voisi polttaa kynttilöitä kissoilta ja housunlahkeilta turvassa. Ei tärpännyt, joten siirsin ulkolyhdyt kuusen tieltä sisälle. Myös jouluiset tyynynpäälliset jäivät hankkimatta, kun budjetti tuli vastaan lahjaostosten keskellä. Marimekon Kuusikossa -tyynyt olisivat ainakin olleet kivat. Ehkä sitten alesta.

Näillä fiiliksillä joulua kohti. Jospa flunssa helpottaisi niin torstaina voisi siivota ja kokkailla. Normi viikkosiivous saa riittää ja joulusyömisiksi valmistan tasan kahta suolaista luottoherkkua, aurajuustokiekuroita ja lohi-katkarapusoosia. Niin tai olihan meillä se kinkkukin...

Joulurisu

Neiti näppäränä ajattelin väkertää metsästä löytämästäni kuivasta männyn oksasta hienon tilataidejoulukoristeen. Välineinä vain oksa, kaksi naulaa, vasara, tinalankaa + kaapista löytyvät jouluvalot ja paperitähdet.

Noh... Valosarja oli tähän liian suuri, vähempi määrä valoja olisi riittänyt. Katson alesta, jos löydän tilalle kevyitä yksittäin roikkuvia hehkulampputyyppisiä valoja. Ja se tinalanka (tai hätäinen kiinnittäjä)... Koriste ei seuraavaa päivää katossa nähnyt, sillä yön aikana kuului ripinää ja rapinaa ja raskaampi pää irtosi. Ehdin ottaa koko hökötyksen alas ennen sen tippumista ja oksan hajoamista.

 

Mites muiden joulukoristelut, onko kaikki mennyt kuten Strömsössä?

DIY joulukortit ja kirppislöytöjä

Ylimääräinen aika saa ihmisen näköjään tekemään höperöjä asioita, kuten askartelemaan joulukortteja. En ole koskaan aiemmin tehnyt kortteja itse. Lisäksi valmiidenkin korttien kirjoittelu on yleensä jäänyt viimeiseen iltaan. Nyt kaikki postitettavat tekeleet ovat jo postissa kaksi päivää ennen dead linea!

Viikonloppuna vietin pari iltaa korttisulkeisissa. Tuotoksia en viitsi aivan kokonaan paljastaa, että saajille jää vähän yllätystä jäljelle.

Viikonloppuna kävin myös ensimmäisen kerran Antiikki Makasiini kirppiksellä. Vanhat tavarat ja huonekalut ovat siellä ihanasti esillä kattauksissa ja sohvaryhmissä. Antiikin ystävän ja jouluihmisen kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Aukioloajat löytyy kirppiksen Facebook-sivuilta.

Eipä tarvinnut minunkaan sieltä tyhjin käsin lähteä. Kolmannen adventin kunniaksi löysin keittiöömme mummolan lampun kaveriksi 7-haaraisen kynttelikön. Musta-kuparinen kynttelikkö poikkeaa mukavasti perinteisistä A- ja U-mallisista joulukyntteliköistä. Valkoiset kynttilät ovat vähän vanhuuttaan kellastuneet ja keskimmäinen poltin mustunut, mutta päällä ollessa pienet viat eivät haittaa. Myyjä sanoi, että kynttilät pitäisi olla helposti vaihdettavissa ja paikallisesta kaupasta löytyy kuulemma sopivia varaosia jos poltin palaa.

Myös vanerinen tarjotin tarttui kirppikseltä mukaan. Ruskea ei ehkä ole mieluisin väri, vaikka sen uudelleen tuloa sisustukseen on hehkutettukin syksyn aikana. Retrohenkinen viilutarjotin sopii ainakin näin joulun alla pienten asetelmien tekoon.

 

Kodin avoin sydän

Viikonlopuksi blogin historian toinen päivitys, keittiöstä kuten lupasin.

Olohuone on yhtä avointa tilaa keittiön kanssa, jonka kalustus on L:n mallinen ja ruokapöytä piilottelee keskellä taloa sijaitsevan takan takana. Varaava tiilitakka oli varmaan ensimmäisiä hankintojamme levyvalmiina ostettuun kotiimme.

Keittiökalusteet on Puustellilta, koska talon myyjällä oli niistä jo kohtuu edullinen tarjous olemassa, niin emme jaksaneet lähteä enää kilpailuttamaan kaikkia kiintokalusteita. Miehen valitsemaksi keittiöksi aika hyvä. En vaihtanut kuin ovet korkeakiiltoisista mattapintaisiin ja tumman harmaan tason valkoiseen laminaattitasoon. Neljä metriä pitkällä tasolla mahtuu hyvin puuhailemaan, vaikka yleensä kokkailu rajoittuu kuitenkin lieden ja tiskialtaan väliin. 

Ruokapöydän tuolit sain lahjoituksena viime keväänä. Aallon mustat 611 tuolit oli ohittamaton paikka, joten pöytä oli valittava niiden mukaan. Pöytä on todellista halpista ja lastulevy pilkistää jo yhdestä kolosta. Ilman olemassa olevia tuoleja olisin hankkinut Vepsäläisestä Beta-ruokapöydän ja penkit. Sarjan kalusteet on kuituvahvistettua betonia ja käyvät niin ulko- kuin sisäkäyttöön. Aivan mahtavat! Ideani tyrmättiin mm. sillä, että keittiöntuoleissa pitää olla selkänojat. Miksi? Penkkihän on hyvä, kun voi nostaa vaikka jalat suoriksi tai istua muuten eri asennoissa. Ja porukkaa mahtuu enemmän, kun istutaan tiiviisti.

Beigejen tuolien alkuperä ei puolestaan ole selvinnyt. Olen kysellyt niistä useista eri huonekaluliikkeistä, mutta kukaan ei tunnistanut mallia. Jos joku tietää tuolien valmistajan tai myyjän niin olisin kiitollinen tiedosta.

Kuva: Vepäsläinen. Beta-ruokapöytä, penkki ja jakkarat

Keittiön valaisimista kupari-musta on mummolan löytö. Tykkään siitä kovasti! Lisäksi se passaa muodoiltaan sisustusklisheen, Lokki-valaisimen pariksi.

Takoista halusin ehdottomasti kulmaluukullisen mallin mahdollisimman isoilla luukuilla. Kilpailukykyisimmän tarjouksen teki Tulisijamestarit, jonka valitsimmekin toimittajaksi. Muuraus ja piipun asennus oli viime keväällä sutjakkaa hommaa. Kaikki oli valmista alle kahdessa päivässä, itse ei tarvinnut kantaa tiiltäkään eikä työjäljessä ole moitittavaa. Voin suositella.

Myöhemmin ajateltuna läpitakka olisi ollut paras vaihtoehto. Silloin tulta olisi voinut ihailla myös ruokapöydästä. En muista paljonko enemmän läpitakka olisi maksanut, mutta kyse olisi muistaakseni ollut ennemmin tonneista kuin satasista, joten se ei ollut ostovaiheessa edes harkinnassa.

Loppuun vähän jouluvalofiilistelyä. Valoille ei ole tuntunut löytyvän sisältä mitään hyviä paikkoja, mutta harmaa lauta tuli ja pelasti tilanteen.

Olohuone on ensimmäinen

Tervetuloa lukemaan Sudenmarja-sisustusblogin ensimmäistä postausta. Kirjoitan blogia syksyllä valmistuneen uuden kotimme tiimoilta. Tai valmistuneen ja valmistuneen, talonrakennusprojekti on kuulemma ikuinen, mikä taitaa pitää paikkansa.

Ensimmäisenä ajattelin ottaa esittelyyn kotimme harmonisimman ja ehkä kauneimman huoneen - olohuoneen. Olohuoneemme leimallisin juttu on koko 1,5-kerroksisen talon korkuiset ikkunat (joissa ei vielä ole verhon verhoa). Myös toisella ulkoseinällä on ikkunat, mikä rajoittaa huonekalujen sijoittelua. Mutta valoa riittää, mikä on näin talvella kiva juttu. Keväämmällä pitänee tuumailla verhohommia uudelleen, kun aurinko kiertää päivän aikana olohuoneen ympäri.

Olohuoneen kuten koko kotimme värit ovat tällä hetkellä harmaa, valkoinen, musta ja hurjana tehostevärinä puuteriroosa (ruusukvartsi, baby pink ja mitä näitä nimiä nyt on). Harmaata seinää löytyy olohuoneen lisäksi tv-huoneesta ja makuuhuoneesta. Sävy on Tikkurilan Tuhka M497, johon olen kyllä tyytyväinen. Aluksi maalatessa Tuhka vaikutti hurjan tummalta maalarinvalkoisen keskellä, mutta valmiissa kodissa sävy on just hyvä. Tapetteja meillä ei ole ollenkaan, vain valkoista, kahden eri harmaan sävyistä maalattua seinää sekä yksi vaalean pinkki seinä.

Kaikista huonekaluistamme suurin osa löytyi Askosta, olohuoneessa Max-sohva ja Dixie-sohvapöytä. Mustan lepakkotuolin otin mielihyvin sijoitukseen veljen vaimolta ja retrolipasto on kirppislöytö, joka sopi kokonsa puolesta täydellisesti olohuoneeseen. Koristetyynyt ja villaviltti ovat Jyskistä, joka on minusta parantanut sisustustekstiiliensä ajankohtaisuudessa.

Uuden kodin myötä olen vähän hurahtanut valaisimiin, joissa eniten puhuttelee teollinen tyyli. Ikean Ranarp-sarjan jalkavalaisin on samalla retro ja teollinen; kangaspäällysteinen johto ja messinkiset yksityiskohdat yhdistettynä mustaan metalliin ovat ihania. Ikea-ostoksen jälkeen löysin ehkä tämän hetken suosikkivalaisimeni tamperelaiselta kirppikseltä. Kolmijalkainen, metallinen ja pelkällä hehkulampulla (huom. oikealla vanhalla hehkulampulla) varustettu valaisin on vain niin paras.

Samalta kirppikseltä löytyi tuo By Lassenin Kubus-kynttilänjalkaa muistuttava yksilö, joka ei kuitenkaan taida olla ihan aito kapistus. Kulmien ja kynttilänpidikkeiden hitsaussaumat näyttävät vähän karkeammilta kuin aidossa, mutta kauempaa eroa ei huomaa. Nämä suosikkiesineet maksoivat molemmat viisi euroa!

Kodin tekstiilit ovat hieman kesäisiä, kun suurin osa kuten Ivana Helsingin matot on hankittu kesän poistomyynneistä. -70% alennus houkutti hankkimaan saman sulkamaton sekä harmaana että mustana. Haaveilin villamatosta olkkariin, mutta syksyn edetessä raksakassan pohja jo häämötti, joten ehkä sitten keväällä alennuksista ensi talveksi :)

 Viimeisessä kuvassa kodin tärkein "sisustuselementti", rakas lapsemme Vilma. Vilma on pian 10-vuotias maatiaiskissa. Hän on kotiutunut uuteen kotiin hyvin ja on jo ottanut uudet huudit haltuun. Vilman ns. huonoin puoli on sen naaman mustuus, hankalampi kuvata kuin vaaleampi tai värikkäämpi kissa.

Tällainen blogiavaus. Palautetta otan mielelläni vastaan. Teknisesti blogin aloittaminen oli hankalampaa kuin muistinkaan, ulkoasua yms. pitää vielä vähän fiksailla ajan kanssa. Aiheista seuraavana vuorossa on keittiö.