Tuunattu kissojen kiipeilypuu

Melkein tekisi mieli sanoa, että sitä rakennettin kuin Iisakin kirkkoa. Kissojen kiipeilypuuta nimittäin. Ei nyt ehkä ihan, mutta projekti oli vähän suurempi kuin pelkkä uudestaan verhoilu, jota aiemmin suunnittelin. Kuvat puhunevat kuitenkin puolestaan, miksi uudistus oli paikallaan.

Noh, osia irrottaessa kävi ilmi, että puun kenotus johtui raapimaosan runkona olevan pahviputken toisen reunan painumisesta. Eli sitä ei voinut ehjätä, vaan oli hankittava uusi putkilo ja uusi köysi. Kävi mielessä, että olisin irrottanut vanhat köydet, mutta siihen en onneksi ryhtynyt. Yksivärinen on enemmän jees eikä 12mm/20 m tummanruskea juuttiköysi maksanut kuin 18 euroa.

Pahviputki on 63 cm korkea ja halkaisijaltaan 8 cm. Vahvuutta on noin 5 mm.

Tikapuut olivat vanhassa kapistuksessa pahiten kärsineet, joten tein nekin uusiksi, vaikka muistissa oli kuinka v-mäinen homma oli kieputtaa narut tikkaisiin. Ensin ostin 8 mm vaaleaa sisalköyttä (tummanruskeaa ei ollut ohuempana), mutta se vaikutti liian paksulta, jotta sen saisi kierrettyä tarpeeksi tiukalle. Seuraava kerä 6 mm/35 m ei ollut häävin paljon ohuempaa, mutta en jaksanut käydä vaihtamassa eli sillä mentiin. Tietystikään ohuempi köysi ei aivan riittänyt ja oli pakko laittaa kasimillistä pieni pätkä.

Materiaalina tuo paksumpi köysi joka on nimenomaan juuttia, vaikuttaa laadukkaammalta ja siistimmältä kuin tuo ohuempi sisal. Täytyy toivoa, että sisalköydestä ei irtoa noita hapsuttavia kuituja kissojen kynsittelyssä.

Liimaa ja niittejä käytin kiinnitysjuttuina sekä köysityksessä että verhoilussa. Ja mitä tämä mahtavuus tuli maksamaan? Köydet noin 40 euroa ja kangas suurin piirtein saman verran. Kannattiko? Enpä tiedä, hitonmoinen homma, vaikka lopputulokseen voi olla ihan tyytyväinen.

Kiepautin pohjalaatikon eri päin kuin vanhassa tai siis tikapuut on eri puolella, kun laatikon reikä on nyt etupuolella. Yhdeltä sivulta laatikko on kokonaan auki. Vilma ei ole ikinä välittänyt koko boksista, mutta ajattelin, että leikki-Leksaa saattaisi kiinnostaa pesässä lymyily.

Kuvaushetkellä katit ainakin saivat actionia aikaiseksi, joten eiköhän tuo käytössä tule olemaan.

Seuraavan postauksen lupaan olevan kissavapaa. Ehkäpä jotain keltaista ja pääsiäisaiheista voisi olla luvassa.

Messuilua GoExpoilla

Tällä kertaa blogiin tulee aivan jotain muuta kuin sisustusjuttua. Ehkä tämä postaus sivuaa juuri ja juuri lifestyle-puolta.

Viikonloppu on vierehtänyt mukavasti erilaisissa merkeissä, nimittäin Go Expo -liikunta- ja ulkoilmamessuilla Helsingissä. Olen mukana edustamassa Seikkailupuisto Pakkaa ja Kalajokea ylipäätään. Seikkailupuisto Pakka, Rautio Sports Surf Center, KalaKalle, Kalajoki Golf ja Hiekkadyyni ovat messuilla yhdessä Visit Kalajoen osastolla 6K1.

Seikkailupuisto Pakan seikkailupäällikkö Tuomo Priuska ja Keplin tapahtumapäällikkö Minna Saarela kertomassa Pakka Beach Games -tapahtumasta.

Messuilla lanseerattiin seikkailupuiston ensi syksynä järjestämä uusi seikkailullinen liikuntatapahtuma Pakka Beach Games. Kilpailussa edetään 2-6 hengen joukkueissa suorittaen jänniä, extremehenkisiä tehtävärasteja. Parhaan pistemäärän kerännyt joukkue voittaa jopa 1000 euron lahjakortin Hiekkasärkkien matkailupalveluihin.

Pakka Beach Gamesien lajeja ovat ainakin 330 metrin vaijeriliuku ja vapaapudotus seikkailutornista, jousiammunta, läskipyöräily ja SUP-lautailu. Odotettavissa on todellakin aivan jotain muuta kuin perinteiset höpsöttelykävely/juoksutaptumat tarjoavat. Ja mikä parasta myös miehet voivat osallistua! Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Keski-Pohjanmaan liikunta ry Keplin ja Kalajoki Akatemian kanssa.

Lauantaina messuilla oli odotetun paljon vilskettä. Vielä pitäisi tämä sunnuntai jaksaa messuilla. Päivät ovat kyllä menneet vauhdilla ihmisiä jututtaessa. Meikäläiselle on ollut tosi mukavaa vaihtelua päästä kotinurkista kunnolla ihmisten ilmoille. Näillä messuilla yleisö on helposti lähestyttävää rentoa porukkaa. Urheilulliset, eri liikunta-alojen ihmiset ovat aktiivisia ja kiinnostuneita kuulemaan uusista jutuista.

Jos olisin hiukan paremmassa kunnossa, niin olisin halunnut käydä testaamassa Fitness Helsingin Warrior-esterataa tai ryhmätrampoliinihyppelyä, joka näyttää superhauskalta, mutta todella raskaalta. Erimoverin Miian sup-jooga-asentoihin en pystyisi vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa tahansa :D Erimover on meidän osastolla Rautio Sportsin yhteistyökumppanina esittelemässä juurikin erilaisia sup-lautoja.

Liikuntahommien lisäksi messukeskuksessa on myös kuva ja kamera -messut, joissa saisi myös helposti kulumaan koko päivän. Eilen pyörähdin kamerapuolella ja satuin hetkeksi kuuntelemaan muotikuvaajan(?) esitelmää studiohenkilökuvien ottamisesta ja kuvankäsittelystä. Mielenkiintoinen nähdä ihan livenä, miten kaikki näpyt, rypyt ja tummat silmänaluset häviävät mallin kasvoilta ammattilaisen käsittelyssä.

Ehkäpä ensi viikolla palaan taas blogin varsinaisen aihepiirin pariin. Hyvää sunnuntain jatkoa!

* kaupallinen yhteistyö Seikkailupuisto Pakka

Ompeluhommia tiedossa

Kissat terrorisoivat meillä sisällä välillä siihen malliin sohvia ja sänkyä, että on pakko tarttua raapimapuun kunnostukseen. Vilman raapimapuu on ollut viime vuodet ulkokäytössä ja tällä hetkellä autokatoksessa. Se vaatii uudelleen verhoilun ennen kuin voi edes miettiä sen tuomista sisälle. Raapima-kiipeilypuu on yhtä vanha kuin kissakin, mutta se on omatekoisena paljon parempi kuin kaupasta ostettavat.

Raapimapuu on verhoiltu tällä hetkellä punaisella, valkotähtisellä fleecekankaalla. Hyvä idea ehkä kymmenen vuotta sitten... Saa nähdä kuinka jäykempi harmaa kangas taipuu samaan tarkoitukseen.

Eikä siinä vielä kaikki, vaan hairahdin ostamaan myös koristetyynykangasta. Olen ihan surkea ja superlaiska ompelija! Ennen, yli viisi vuotta sitten tein itse paljonkin tyynynpäällisiä ja verhoja, mutta innostus on laantunut. Joten saapa nähdä onko tyynyt valmiit ensi syksylle.

Kuvausassistentin piti tietysi tulla tarkistamaan kangasvalinta. Ei esittänyt vastaväitteitä vaan keskittyi ohraruohon syömiseen.

Kirjat tekevät kodin

Hiljaiselon jälkeen on mukava päästä kirjoittamaan siitä, kun on saanut asioita järjestykseen. Puolitoista kuukautta odotettu kirjahylly saapui viimein alkuviikosta. Tai kirjahyllyt tarkemmin sanoen, ja eiväthän ne taivaasta valmiina tippuneet vaan itse hain liikeestä ja kokosin. Kokoaminen oli tietenkin aluksi vähän takkuista, mutta yksi kirosanalitania per hyllykkö on minusta aivan kohtuullista.

Päädyin Atlas-senkkeihin, mitä suunnittelinkin alkuvuodesta.

ENNEN

JÄLKEEN

Kuten lopputuloksesta näkyy ihan hirveästi tyhjää tilaa ei jäänyt. Eikä ihme sillä tyhjensin seitsemän pahvilaatikollista tavaraa ja siihen lautapelit päälle. Kirjat ovat tavaroina vähän kaksipiippuinen juttu. Onko niitä mitään järkeä säilyttää (ja ostaa), jos niitä ei lue uudestaan. Ne vievät paljon tilaa ja ovat muutossa melkoinen taakka.

Mutta en osaisi ilmankaan olla, enkä kovin monesta omasta kirjastani ole eläessäni luopunut. Kirjoista tulee kotoinen olo ja kyllä runsasta kirjahyllyä on mukava katsoa. Sisällöllisesti en pysty lukemistollani brassailemaan, korkeakulttuuri on aika kaukana tuosta dekkarivalikoimasta.

Somisteita en erikseen hankkinut hyllyjen päälle, eiköhän niitä siihen ehdi kertyä. Musta Swan-valaisinkin saa uuden mahdollisuuden tässä kokonaisuudessa. Olin jo hankkiutumassa siitä eroon, kun se ei tuntunut mihinkään sopivan.

Ja mikä tärkeintä, kirjat ja muut tavarat ovat nyt lasiovien takana pölyltä suojassa! Vetimettömät uraovet oli hyvä valinta.