Tuunattu kissojen kiipeilypuu

Melkein tekisi mieli sanoa, että sitä rakennettin kuin Iisakin kirkkoa. Kissojen kiipeilypuuta nimittäin. Ei nyt ehkä ihan, mutta projekti oli vähän suurempi kuin pelkkä uudestaan verhoilu, jota aiemmin suunnittelin. Kuvat puhunevat kuitenkin puolestaan, miksi uudistus oli paikallaan.

Noh, osia irrottaessa kävi ilmi, että puun kenotus johtui raapimaosan runkona olevan pahviputken toisen reunan painumisesta. Eli sitä ei voinut ehjätä, vaan oli hankittava uusi putkilo ja uusi köysi. Kävi mielessä, että olisin irrottanut vanhat köydet, mutta siihen en onneksi ryhtynyt. Yksivärinen on enemmän jees eikä 12mm/20 m tummanruskea juuttiköysi maksanut kuin 18 euroa.

Pahviputki on 63 cm korkea ja halkaisijaltaan 8 cm. Vahvuutta on noin 5 mm.

Tikapuut olivat vanhassa kapistuksessa pahiten kärsineet, joten tein nekin uusiksi, vaikka muistissa oli kuinka v-mäinen homma oli kieputtaa narut tikkaisiin. Ensin ostin 8 mm vaaleaa sisalköyttä (tummanruskeaa ei ollut ohuempana), mutta se vaikutti liian paksulta, jotta sen saisi kierrettyä tarpeeksi tiukalle. Seuraava kerä 6 mm/35 m ei ollut häävin paljon ohuempaa, mutta en jaksanut käydä vaihtamassa eli sillä mentiin. Tietystikään ohuempi köysi ei aivan riittänyt ja oli pakko laittaa kasimillistä pieni pätkä.

Materiaalina tuo paksumpi köysi joka on nimenomaan juuttia, vaikuttaa laadukkaammalta ja siistimmältä kuin tuo ohuempi sisal. Täytyy toivoa, että sisalköydestä ei irtoa noita hapsuttavia kuituja kissojen kynsittelyssä.

Liimaa ja niittejä käytin kiinnitysjuttuina sekä köysityksessä että verhoilussa. Ja mitä tämä mahtavuus tuli maksamaan? Köydet noin 40 euroa ja kangas suurin piirtein saman verran. Kannattiko? Enpä tiedä, hitonmoinen homma, vaikka lopputulokseen voi olla ihan tyytyväinen.

Kiepautin pohjalaatikon eri päin kuin vanhassa tai siis tikapuut on eri puolella, kun laatikon reikä on nyt etupuolella. Yhdeltä sivulta laatikko on kokonaan auki. Vilma ei ole ikinä välittänyt koko boksista, mutta ajattelin, että leikki-Leksaa saattaisi kiinnostaa pesässä lymyily.

Kuvaushetkellä katit ainakin saivat actionia aikaiseksi, joten eiköhän tuo käytössä tule olemaan.

Seuraavan postauksen lupaan olevan kissavapaa. Ehkäpä jotain keltaista ja pääsiäisaiheista voisi olla luvassa.

Kahden hengen (kissan) sohva

Bloggailuinspiraatio on ollut kuluneen viikon vähän kadoksissa. Seuraava aihe on kyllä mielessä, yläkerran wc:n esittely, mutta toteutusta haittaa huomio siitä, että kameranjalustani on rikki ja irronnut osa on hukassa. Yläkerrassa on sen verran huonompi kuvausvalo, että jalustaa tarvittaisiin.

Täytyy siis ottaa väliin kissatalon kuulumisia. Viime viikonloppuna naapurin kissat oli meillä pari yötä hoidossa. Menossa mukana myös jokapäiväinen vieras Leksa.

 

Olohuoneen sohva on tosiaan kahden hengen sohva. Kaksi kissaa mahtuu nukkumaan, mutta ei kolmatta. Tai minä ja yksi kissa, mutta toista ei saa samaan aikaan köllöttelemään. Vilmasta tarttuu kohtuullisesti mustaa karvaa vaaleaan sohvaan, mutta imuroimalla ne irtoaa.

Pienempi musta on naapurin kaksikosta Köstiina, joka on ollut Vilman kissakamu pienestä pitäen. Mustat tykkää kuvaamisesta kaikista vähiten, varsinkin vilkasliikkeisestä Köstiinasta on vaikea saada kunnon kuvaa.

Harmaa kissa Vilsku asuu siis Köstiinan kanssa naapurissa samassa huushollissa. Molemmat on leikattuja tyttökissoja. Vilsku ei oikein tykkää Leksa-kollista (myös leikattu) ja pitää tämän yleensä sähinällä hyvän välimatkan päässä. Siihen nähden harvinainen kuva tuo viimeinen. Tilanne ei myöskään päättynyt kummankaan hyökkäykseen, vaan haistelu loppui rauhassa :)

Leksa kompensoi Vilskun pomottamisen sitten vaanimalla pienintä Köstiinaa ja tietysti Vilmaa. Mustat pitävät kyllä puolensa tai luikkivat tarpeen mukaan karkuun. Vilma ja Leksa nyt ovat aika tasaveroiset leikkikaverit. Vain ruokakupilla Leksa on lyömätön. Se söisi kaikkien muiden ruuat, jos sitä ei vahdi vierestä.

Joulukuusi tuli melkein taloon

Blogin päivitys meinaa jäädä joulukiireiden jalkoihin, vaikka aikaahan on käytännössä kaiket päivät. Tein jo kuvat valmiiksi tämän viikon postausta varten, joka olisi käsitellyt meidän puuverstaan tuotoksia, H&T Designia, mutta eipä löytynyt aikaa ja inspiraatiota tekstiin asti. Palaan aiheeseen pyhien jälkeen.

Joulukuusi sen sijaan paukahti paikalle eilen, kenenkäs muunkaan kuin iskän tuomana. Omakätisesti ei olla varmaan koskaan oikeaa kuusta hankittu. Oikean kuusen lisäksi/tilalla minulla on ollut vuosia valkoinen muovikuusi, mutta se ei tänä vuonna oikein iskenyt.

Päätettiin jättää kuusi tällä kertaa terassille, koska se näkyy hyvin sisälle isoista ikkunoista. Plussat: ei neulasia, yksinkertainen koristelu eikä kissoja kuusessa. Miinuksena vain tuoksun puute, joka ei nyt haittaa, kun vimmattu flunssa iski Oulun reissun tuliaisena.

Kissakevennyksenä naapurin sukulaisten Leksa. Leksa-leijona on nuori kolli, johon Vilma ystävystyi kesällä ihmeen kivuttomasti. Nykyään kissat on hyviä frendejä. Leikkisä Leksa pitää Vilman nuorena hyökkäilemällä sen kimppuun. Yleensä leikit pysyy leikkeinä :)

Muuten joulukoristus on tänä vuonna aika simppeliä. Vihertävää eukalyptuksen oksien, hyasinttien ja minikuusen muodossa sekä runsaasti kynttilöitä vaihtelevissa paikoissa ja kokoonpanoissa.

Oulusta löysin viikonloppuna alesta Tine K Homen adventtikynttilän, jota en kuitenkaan malttanut säästää ensi vuoden adventeille. Portaisiin etsin umpinaisia mustia lyhtyjä, joissa voisi polttaa kynttilöitä kissoilta ja housunlahkeilta turvassa. Ei tärpännyt, joten siirsin ulkolyhdyt kuusen tieltä sisälle. Myös jouluiset tyynynpäälliset jäivät hankkimatta, kun budjetti tuli vastaan lahjaostosten keskellä. Marimekon Kuusikossa -tyynyt olisivat ainakin olleet kivat. Ehkä sitten alesta.

Näillä fiiliksillä joulua kohti. Jospa flunssa helpottaisi niin torstaina voisi siivota ja kokkailla. Normi viikkosiivous saa riittää ja joulusyömisiksi valmistan tasan kahta suolaista luottoherkkua, aurajuustokiekuroita ja lohi-katkarapusoosia. Niin tai olihan meillä se kinkkukin...