Tuunattu kissojen kiipeilypuu

Melkein tekisi mieli sanoa, että sitä rakennettin kuin Iisakin kirkkoa. Kissojen kiipeilypuuta nimittäin. Ei nyt ehkä ihan, mutta projekti oli vähän suurempi kuin pelkkä uudestaan verhoilu, jota aiemmin suunnittelin. Kuvat puhunevat kuitenkin puolestaan, miksi uudistus oli paikallaan.

Noh, osia irrottaessa kävi ilmi, että puun kenotus johtui raapimaosan runkona olevan pahviputken toisen reunan painumisesta. Eli sitä ei voinut ehjätä, vaan oli hankittava uusi putkilo ja uusi köysi. Kävi mielessä, että olisin irrottanut vanhat köydet, mutta siihen en onneksi ryhtynyt. Yksivärinen on enemmän jees eikä 12mm/20 m tummanruskea juuttiköysi maksanut kuin 18 euroa.

Pahviputki on 63 cm korkea ja halkaisijaltaan 8 cm. Vahvuutta on noin 5 mm.

Tikapuut olivat vanhassa kapistuksessa pahiten kärsineet, joten tein nekin uusiksi, vaikka muistissa oli kuinka v-mäinen homma oli kieputtaa narut tikkaisiin. Ensin ostin 8 mm vaaleaa sisalköyttä (tummanruskeaa ei ollut ohuempana), mutta se vaikutti liian paksulta, jotta sen saisi kierrettyä tarpeeksi tiukalle. Seuraava kerä 6 mm/35 m ei ollut häävin paljon ohuempaa, mutta en jaksanut käydä vaihtamassa eli sillä mentiin. Tietystikään ohuempi köysi ei aivan riittänyt ja oli pakko laittaa kasimillistä pieni pätkä.

Materiaalina tuo paksumpi köysi joka on nimenomaan juuttia, vaikuttaa laadukkaammalta ja siistimmältä kuin tuo ohuempi sisal. Täytyy toivoa, että sisalköydestä ei irtoa noita hapsuttavia kuituja kissojen kynsittelyssä.

Liimaa ja niittejä käytin kiinnitysjuttuina sekä köysityksessä että verhoilussa. Ja mitä tämä mahtavuus tuli maksamaan? Köydet noin 40 euroa ja kangas suurin piirtein saman verran. Kannattiko? Enpä tiedä, hitonmoinen homma, vaikka lopputulokseen voi olla ihan tyytyväinen.

Kiepautin pohjalaatikon eri päin kuin vanhassa tai siis tikapuut on eri puolella, kun laatikon reikä on nyt etupuolella. Yhdeltä sivulta laatikko on kokonaan auki. Vilma ei ole ikinä välittänyt koko boksista, mutta ajattelin, että leikki-Leksaa saattaisi kiinnostaa pesässä lymyily.

Kuvaushetkellä katit ainakin saivat actionia aikaiseksi, joten eiköhän tuo käytössä tule olemaan.

Seuraavan postauksen lupaan olevan kissavapaa. Ehkäpä jotain keltaista ja pääsiäisaiheista voisi olla luvassa.

H&T Design: puupenkki, puujakkara ja heinäseiväsnaulakko

Nyt saa luvan olla aika tälle postaukselle, jota valmistelin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Esittelyssä H&T Designin eli minun ja mieheni tekemät pienet huonekalut. Verstaassa a.k.a. autotallissa ovat valmistuneet puupenkki, puujakkara sekä heinäseiväsnaulakko.

Idea puujakkaraan ja -penkkiin lähti viime keväänä metsästä pelastamastani pari-kolmimetrisestä vanhasta ulkopenkkilankusta, joka lojui hylättynä maassa. Lankku oli jo paikoin lahonnut, mutta paljon hyvää puutakin oli vielä jäljellä.

Ylläolevissa kuvissa on valmiiksi puhdistettu ja hiottu puupenkin istuinosa sekä jäljelle jäänyt lankku, josta muistaakseni on harjattu vain pahimmat hiekat ja mullat pois. Ajan patina on upeasti tallella käsittelemättömässä lankussa, mutta mielestäni kunnon pesu ja hionta oli tarpeen, kun penkki ja jakkara olivat tulossa kylpyhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen. Home- tai muu kasvusto kylppärin vilvoittelupenkillä ei ollut oikein houkutteleva ajatus.

Penkin jalat tehtiin samasta lankusta kuin istuinosa, joten lopputulos on hyvin jykevä. Keikkumattomuus varmistettiin kaivertamalla pohjaan jaloille tasaiset kiinnityskohdat. Jalat on kiinnitetty kahdella puutapilla ja ruuvilla per jalka sekä liimaamalla. Pitäisi kestää. Koska penkki on märkätilassa, naputtelin jalkojen pohjiin vielä sellaiset kumi-huopajutut, ettei puu ole suorassa kosketuksessa lattiaan.

Penkin osat on käsitelty kahteen kertaan värittömällä Supi saunavahalla. Lopputuloksena puun väri ei juurikaan muuttunut ja pinta on hillityn kiiltävä, mutta vaikuttaa tarpeeksi vettä hylkivältä.

Jakkara ja heinäseiväsnaulakko ovat tosiaan kodinhoitohuoneen puolella. Naulakkoon voi ripustaa vaikka pyyhkeen saunomisen ajaksi ja hyllylle laskea jotain pieniä tavaroita. Naulakko ei ole omaa suunnitelua, vaan bongasin idean Googlen kuvahaulla jostain toisesta blogista. Siinä naulakko oli wc:ssä ja toimi mm. vessapaperipidikkeenä.

Naulakon osat on myös käsitelty värittömällä Supi saunavahalla. Hyllynä on pala vanhaa lautaa.

Jakkaran jalat on heinäseipäistä ja toteutus oli hieman haastava, kun kaikki jalat ovat eri paksuiset ja vähän vinkkurat. Jalat sahattiin n. 15 asteen kulmaan, jotta jakkaraan saatiin vähän A-mallia. Istuinosan pohjaan "porattiin" parin sentin syvyiset reiät jaloille, jotka sitten vuoltiin reikiin juuri sopiviksi. Jalkojen kiinnityksessä oli pakko turvautua kirvesmiesisän apuun ja taitoihin. Reiät jakkaran pohjaan tehtiin jollain työkoneella, ei poralla.

Jalat kiinnitettiin vain liimalla. Toistaiseksi jakkara on kestänyt, vaikka olen käyttänyt sitä kiipeillessä liinavaatekaapille.

Työvaiheista ei ole tämän enempää kuvia, mutta aluksi harjasin puusta irtolian pois tavallisella ja teräsharjalla. Seuraavaksi pesin kaikki, myös heinäseipäät, BioComp maalipesulla, joka etiketin mukaan poistaa tehokkaasti likaa, rasvaa ja kasvustoa. Käytin juuriharjaa ja aika mietoa pesuliuosta ja huuhtelin vielä aineen pois pesun jälkeen.

Puun kuivuttua hioin vielä penkin osat ja jakkaran istuinosan kauttaaltaan. Sitten pölyt pois ja pintakäsittely. Jakkarassa käytin Osmo colorin kirkasta puuvahaa. Se muutti puun väriä punertavammaksi sekä teki aika kiiltävän pinnan. Testipalojen myötä päädyin siis penkissä Supi saunavahaan. Saunavahassa on vielä se hyvä puoli, että ensikäsittely kuivuu noin tunnissa kun Osmo colorin kanssa sai odotella seuraavaan päivään + 15 autotallilämmössä.

Pesuaineille löysin ihanan vanhan messinkisen astian kokkolalaiselta antiikkikirppikseltä.
Aika kivat tekeleet, vai mitä?

Joulurisu

Neiti näppäränä ajattelin väkertää metsästä löytämästäni kuivasta männyn oksasta hienon tilataidejoulukoristeen. Välineinä vain oksa, kaksi naulaa, vasara, tinalankaa + kaapista löytyvät jouluvalot ja paperitähdet.

Noh... Valosarja oli tähän liian suuri, vähempi määrä valoja olisi riittänyt. Katson alesta, jos löydän tilalle kevyitä yksittäin roikkuvia hehkulampputyyppisiä valoja. Ja se tinalanka (tai hätäinen kiinnittäjä)... Koriste ei seuraavaa päivää katossa nähnyt, sillä yön aikana kuului ripinää ja rapinaa ja raskaampi pää irtosi. Ehdin ottaa koko hökötyksen alas ennen sen tippumista ja oksan hajoamista.

 

Mites muiden joulukoristelut, onko kaikki mennyt kuten Strömsössä?

DIY joulukortit ja kirppislöytöjä

Ylimääräinen aika saa ihmisen näköjään tekemään höperöjä asioita, kuten askartelemaan joulukortteja. En ole koskaan aiemmin tehnyt kortteja itse. Lisäksi valmiidenkin korttien kirjoittelu on yleensä jäänyt viimeiseen iltaan. Nyt kaikki postitettavat tekeleet ovat jo postissa kaksi päivää ennen dead linea!

Viikonloppuna vietin pari iltaa korttisulkeisissa. Tuotoksia en viitsi aivan kokonaan paljastaa, että saajille jää vähän yllätystä jäljelle.

Viikonloppuna kävin myös ensimmäisen kerran Antiikki Makasiini kirppiksellä. Vanhat tavarat ja huonekalut ovat siellä ihanasti esillä kattauksissa ja sohvaryhmissä. Antiikin ystävän ja jouluihmisen kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Aukioloajat löytyy kirppiksen Facebook-sivuilta.

Eipä tarvinnut minunkaan sieltä tyhjin käsin lähteä. Kolmannen adventin kunniaksi löysin keittiöömme mummolan lampun kaveriksi 7-haaraisen kynttelikön. Musta-kuparinen kynttelikkö poikkeaa mukavasti perinteisistä A- ja U-mallisista joulukyntteliköistä. Valkoiset kynttilät ovat vähän vanhuuttaan kellastuneet ja keskimmäinen poltin mustunut, mutta päällä ollessa pienet viat eivät haittaa. Myyjä sanoi, että kynttilät pitäisi olla helposti vaihdettavissa ja paikallisesta kaupasta löytyy kuulemma sopivia varaosia jos poltin palaa.

Myös vanerinen tarjotin tarttui kirppikseltä mukaan. Ruskea ei ehkä ole mieluisin väri, vaikka sen uudelleen tuloa sisustukseen on hehkutettukin syksyn aikana. Retrohenkinen viilutarjotin sopii ainakin näin joulun alla pienten asetelmien tekoon.